Helmikuinen herätys

Helmikuu tuntui sujahtavan ohi hetkessä. Yhtäkkiä olikin jo maaliskuu ja nyt palataan ajassa reilun kuukauden verran.

Kadonneen ammattiylpeyden löytyminen
Tammikuun lopulla minulle esitettiin kysymys: “Missä olet hyvä?”. Jouduin hetken ajan pohtimaan asiaa, kunnes vastasin että markkinoinnissa. Se sai aivoni hurraamaan ja innosti palauttamaan ajatuksiin kaikkia niitä oppeja vuosien takaa.

Pohdin mitä haluan tuoda esiin työssäni cuccaron kanssa, omaa ammattitaitoani ja kaikkea osaamista cuccaroiden valmistuksessa. Myös sen, että taustalla on ihminen joka on vihdoin löytänyt oman polkunsa. Tämä on minulle keino sopeutua yhteiskuntaan omalla tavallani, sekä luoda itselleni hyvä ja turvallinen työpaikka.

Uupumus ja masennus olivat syöneet ylpeyden omasta työstä ja kun kuuntelin markkinoinnin perusasioita yrittäjäkollegan kertomana, tajusin että mähän tiedän jo nämä, mä osaan jo! Mun ammattitaito ei ole kadonnut mihinkään, mutta minun piti saada sisälleni rauha, jotta pystyn myös työskentelemään.
Se tuntui avanneen uuden näkökulman. Minun tarvitsisi vain toimia, suunnitella ja toteuttaa. Aina ei voi onnistua, mutta jokainen askel on askel eteenpäin. En enää halua palata siihen masennuksen noidankehään, vaan saan askel kerrallaan elämää sellaiseen suuntaan mihin haluan. Minun on mentävä kohti niitä tavoitteita, jos vaan jahkailen, en pääse etenemään. Pelot on pakko voittaa ja ne on kohdattava, jotta niistä pääsee eroon.

Ensimmäiset tilaukset
Vaikka avasin cuccaro storen jo marraskuussa, olin lähes työkyvytön tammikuun loppupuolelle saakka. Sain talviaamujen pimeyteen voimaa kirkasvalolampusta ja myös henkilökohtaisessa elämässä saamani avuntarpeen arviointi antoi voimia jaksamiseen. Vihdoin ongelmani otetaan tosissaan ja saan sellaista apua arkeeni, jota olisin kaivannut jo lapsuudessa.
Pistin unirytmin kuntoon, sänkyyn iltakymmenen aikaan ja aamulla kello 6-7 aikaan ylös oman rytmini mukaisesti, luonnollisesti ilman herätyskelloja. Olen parhaimmillani ensimmäiset tunnit päivästä, iltaisin en kovinkaan paljoa jaksa, ja sitä suuremmalla syyllä aikainen nukkumaanmeno on tärkeää.

Muutin tunnukseni instagramissa cuccarosi:sta cuccaromestariksi ja loin ensimmäisen maksetun mainoksen. Loin myös Facebookiin cuccarolle oman sivun, vaikka alunperin olin päättänyt etten sitä aio perustaa.
Samalla aloin suunnitella työ- ja somekalenteria itselleni, mitä kunakin päivänä tekisin ja mitä kuhunkin somekanavaan keksin jokaiselle päivälle. Löysin sosiaalisen median ajastustoiminnon, mikä helpotti huomattavasti arkea. Ei tarvinnut joka päivä rustata päivityksiä ja ottaa kuvia ja miettiä mitä tänään niistä pitäisi julkaista.

Aloitin myös viikkorytmin suunnittelun. Sellaista en ole ennen tätä vuotta onnistunut luomaan. Ennen sairauslomaa toimiessani yrittäjänä, tein ihan älyttömän ja turhan pitkiä päiviä. Seitsemän päivää viikossa. Tosin työhuoneen siirto pois kotoa auttoi tähän, että töihin oli erikseen mentävä. Nyt työhuone on taas kotini yhteydessä ja tajuan, että se on ehkä kaikista parasta. Minulla ei ole työmatkoja, eikä minun ole pakko myöskään työskennellä jos vointi ei anna myöten. Riittää, että laitan oven kiinni niin työpaikka jäänee taakseni.

Päätin, että viikosta tiistait ovat tilauksien vastaanottopäivä. Kaikki maksetut cuccarot merkataan työkirjaan järjestysnumeron, nimen ja mallin kanssa. Työkirjaan pystyn merkitsemään helposti myös työajan seurannan.
Jos jaksan voin heti tiistaina leikata kankaat ja aloittaa ompelun, oman voinnin mukaan. Jos en jaksa, niin minun ei tarvitse väkisin jaksaa.
Olen ilmoittanut cuccaroiden toimitusajaksi enintään 3 viikkoa, joten minun ei ole pakko saada heti suoritettua kaikkea. Tämä on ilmoitettu selkeästi useammassa paikassa storessa ja löytyy myös esillä olevista tuotteista. Tällöin pyrin olemaan luomatta itselleni väkisin tekemisen fiilistä. Se suorittamisen paine tekee arjesta kamalan, eikä sille tunteelle ole tarvetta tässä huushollissa.

Kun ensimmäiset tilaukset saapuivat storeen, olin aivan innoissani. Halusin ommella, halusin karistaa uupumuksen viimeisetkin rippeet elämästäni.
Tilaukset sain tehtyä ja toimitettua, ilo ja onnistumisen tunne tulivat pitkästä aikaa konkreettisiksi tunteiksi. Päätin, että matalat tuplakukkarot on saatava myös valikoimaan.

Oppitunti työn ja levon yhteensovituksesta
Koska minulla on neurobiologinen poikkeama, aspergerin oireyhtymä, se on johtanut usein siihen että erityismielenkiinnonkohde pyörii päässäni 24 tuntia vuorokaudessa ja sitä haluan tehdä kaiken sen ajan mitä olen hereillä. Nyt opettelen erottamaan työn ja vapaa-ajan, sekin onnistunee pienin askelin.

Loin helmikuussa itselleni aikarajan: 1.3. mennessä uudet matalat tuplakukkarot tulee löytyä storesta. Helmikuun lopulle merkitty kalenteriin matalien tuplakukkaroiden kilpailu, siirtyi ensin vuorokaudella. Olin niin väsynyt ompelusta, etten yksinkertaisesti kyennyt enää valokuvaamiseen. Torstaina sain lopulta kameran esiin, pari tuntia kuvasin tuotteita. Tarkoituksena oli kuvata vain tietyt kuvat kilpailua varten ja jatkaa perjantaina kuvaamista. Tietokoneelle siirrettyäni kuvat, karu totuus paljastui. Olin unohtanut pienen yksityiskohdan: putsata kameran linssin. Lähdin saunaan kiukkuisena itselleni, istuin siellä miettiessä mitä nyt teen. Voisinhan ottaa ne kuvat uudelleen, mutta siellä vihdoin pysähdyin miettimään miksi alunperin sairastuin uupumukseen: Liiallinen keskittyminen liiketoimintaan ja unohdin omat tarpeeni lepoon ja muuhun elämään.

Silloin päätin, etten aio tuhlata enää kahdeksan jälkeen illalla aikaani kuvien ottamiseen. Kirjoitin rehellisen päivityksen niin Instaan kuin Facebookiin. Sain mielettömästi tsemppaavia viestejä kuinka oma hyvinvointi on vain yksinkertaisesti laitettava kaiken muun edelle. Muuten olisin taas tilanteessa, jossa haluan hävitä maailmasta ja vointi olisi todella heikko.

Lopulta sain lauantaina 29.2. tehtyä tehtävälistan loppuun ja sain matalat tuplakukkarot lisättyä storeen. Ihanat ihmiset ympäri Suomen osallistuivat matalien tuplakukkaroiden kilpailuun blogissa, instassa sekä facebookissa. 1.3.2020 aamulla varmistin kaiken olevan kunnossa ja kahdessa päivässä tuli 15 tilausta! Nämä tilaukset lähtevät ensi viikon alkupuolella uusiin koteihin ♥

Olen kovin kiitollinen, etten luopunut kaikista vuosien aikana kertyineistä kankaista ja kukkarotarvikkeista, vaan löysin uudelleen unelmani ja sain sen heräämään eloon.

Kiitos helmikuusta, maaliskuun tulevia viikkoja innolla odottaen!
♥:llä Mirka
cuccaromestari

2 ajatusta aiheesta “Helmikuinen herätys”

  1. Liikutuin lukiessani kirjoitustasi. Tunsin myös itseni tärkeäksi, olinhan tilanut sinulta matalan tuplacuccaron juuri minäkin. Neulojana arvostan käsityötä. Suomalaista varsinkin. Ja kaikista eniten arvostan juuri pieniä yhden naisen yrityksiä, jotka jaksavat puurtaa ja tuoda tarjolle sitä omaa tuotettaan, mihin ei aluksi varmaan uskonut kukaan muu kuin yrittäjä itse. Olen ylpeä saadessani olla osa juuri sinun matkaasi.

    1. cuccaromestari

      Ihana kuulla Anu, nyt mä liikuitin näistä sanoista. Sä todellakin olet erittäin tärkeä, osa cuccaroa. Kiitos ♥

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös